Kuvittelen, millaista keskustelua vanhempainvapaasta olisi mahdettu käydä sellaisessa Suomessa, joka olisi kuin Ursula K. Le Guinin teoksesta The Left Hand of Darkness (1969, suom. Pimeyden vasen käsi), jonka jääkautta elävän Gethen-planeetan asukkaiden sukupuolisuus on suurimman osan ajasta uinuvassa tilassa. Sukupuolivietti herää kerran kuukaudessa, jolloin kenestä tahansa voi tulla mies, kenestä tahansa nainen. Kumpi tahansa kumppaneista voi olla se, joka tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen. Koskaan ei tietäisi, kumman vanhemman työnantaja joutuu kantamaan vanhempainvapaan kustannukset, jotka olisi varmaan jo aikaa sitten osattu jakaa tasaisesti kaikkien kesken.
Sukupuolettomasta yhteiskunnasta puuttuisivat myös sukupuolittuneen yhteiskunnan luonnollistuneet roolit: ei olisi miestä, joka ei itke, eikä lasikatto estäisi ketään lentämästä tähtiin. Kuvittelen, että jos The Left Hand of Darkness olisi kirjoitettu nyt, 2010-luvulla, se ottaisi eksplisiittisemmin kantaa myös seksuaalivähemmistöihin. Oman aikansa tuotteena se sivuaa muuta kuin naisen toiseutta suhteessa maskuliiniseen yhteiskuntaan vain hyvin vähän.
Teoksen päähenkilö ja toinen kertoja on Maasta saapunut lähettiläs, mies. Hänen kauttaan kirjassa peilataan oman yhteiskuntamme sukupuolirooleja ja -odotuksia, ja vähän myös sitä, miten ulkopuolinen sukupuolisesti erilainen on. Sukupuolettomassa yhteiskunnassa sukupuolinen olento on friikki, kummajainen, pervertti. Voin hyvin kuvitella, keitä meidän kulttuurissamme pidetään niin outoina ja pelottavina, että heidät haluttaisiin eheyttää normaaleiksi.
Le Guinin ote teoksessa The Left Hand of Darkness on antropologinen, sosiologinen, feministinenkin. Kirja tarkastelee ihmiskultturia monista eri näkökulmista etäältä, vieraana, uutena, outona - eikä päästä lukijaansa helpolla. Luotua maailmaa ei selosteta yksityiskohtaisesti auki, vaan lukija saa haparoida vieraassa kulttuurissa yksin, aivan kuten todellisuudessakin, ja vasta vähitellen kirjan edetessä tuntea edes jotakuinkin ymmärtävänsä kohtaamaansa erilaisuutta.
Kirjan kertoja, lähettiläs, on vieraassa kulttuurissa hämillään, jopa hukassa, ja tekee kohtalokkaita virheitäkin, kun ei ymmärrä esimerkiksi puheen vivahteita, metaforia, viittauksia tunnettuun tarustoon. Myös lukija tuntee olevansa eksyksissä tuntemattomassa kulttuurissa, kunnes pikku hiljaa lähettilään oppiessa uutta kuva Gethenistä ja sen ihmisistä tapoineen, myytteineen ja kielikuvineen täydentyy niin, että alkaa jo melkein tuntea olonsa kotoisaksi.
The Left Hand of Darkness on osa Le Guinin 1960- ja 70-luvuilla kirjoittamaa romaanisarjaa, jonka teoksia yhdistää sijoittuminen samaan universumiin. Sarjan kirjat ovat itsenäisiä teoksia, jotka liittyvät toisiinsa lähinnä yhteisen lähtökohdan ja perusteemojensa kautta. Sarjassa samasta, sittemmin kadonneesta sivilisaatiosta polveutuva ihmiskunta asuttaa useita planeettoja ja pitää veljeyden hengessä yhtä Ekumen of the Known Worlds -nimisen liiton kautta. Eri planeettojen ihmiset tai ihmisen kaltaiset olennot muistuttavat toisiaan, mutta ovat voineet erilaisissa olosuhteissa kehittyä eri suuntiin. Jotkut ovat telepaattisia, toisilta puuttuu sukupuoli. The Left Hand of Darkness -kirjassa vihjataan siihenkin suuntaan, että erot ihmisyydessä voivat johtua myös planeettoja aikoinaan siirtokunnittaneen kansan kokeilumielessä harjoittamasta geenimanipulaatiosta.
Pidän tieteiskirjallisuudesta, koska eskapismi hyvännäköisten kapteenien, solakoiden avaruusalusten ja suippokorvaisten alieneiden maailmaan on yksinkertaisesti ihanaa.
Pidän tieteiskirjallisuudesta, koska minua miellyttää lukea tulevaisuusvisioita siitä, mihin ihmiskunta on menossa, oli suuntana sitten utopia tai dystopia.
Mutta aivan erityisesti pidän tieteiskirjallisuudesta silloin, kun se avaa näkökulmia ihmiskunnan nykyisyyteen. Vieraaseen miljööseen etäännytettyinä oman aikamme ilmiöt on mahdollista nähdä sellaisestakin kulmasta, josta niitä ei olisi tässä hetkessä osannut katsellakaan. The Left Hand of Darkness edustaa tätä kategoriaa parhaimmillaan. Onneksi loppumattomalta tuntuva talvi 2011 sai minut lähtemään matkalle läpi Gethenin jäätiköiden. Luulen, että olen ihan vähän sillä matkalla vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti